Ahdistuneisuuteen liittyy usein käyttäytymisoireita, kuten levottomuutta ja aggressiivisuutta. Ahdistuneisuuden tunteet ovat tavallisia lievässä dementiassa, jolloin potilas kykenee ymmärtämään tilansa. Tällöin esimerkiksi huoli tulevaisuudesta saattaa aiheuttaa ahdistusta. Ahdistuneisuuden takana voi olla myös pelko yksinäisyydestä. Pelon taustalla voi olla myös kuolemanpelko.
Toistuva kyseleminen voi olla merkki ahdistuksesta. Vaikeassa dementiassa ahdistuneisuus ilmenee useimmiten poikkeavana käyttäytymisenä. Ahdistuneisuus voi peittää alleen vakavan masennustilan.
Ahdistuneisuudelle altistavat:
- Somaattiset sairaudet
- Sydämen rytmihäiriöt, liian korkea tai matala verenpaine, oireinen sepelvaltimotauti, keuhosairaudet, kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminta sekä muut endokriiniset sairaudet, liian matala verensokeri
- Aistiharhat, harhaluulot ja virhetulkinnat
- Lääkkeet
- digoksiini, nikotiinihappo, efedriini ja fenyyliefedriini, teofylliini, antikolinergiset lääkkeet, levodopa ja muut Parkinson-lääkkeet, kortisoni
- Alzheimer-lääkkeiden lopetus
- Bentsodiatsepiinien ja unilääkkeiden lopetus, alkoholin vieroitusoireet
- Vieras, meluisa tai muuten rauhaton ympäristö tai vastaavasti tyhjä ympäristö
- Hoitajan turhautuminen
Ahdistusta lievittävät muistisairaan turvallisuuden vahvistaminen, tuttujen vaatteiden, tottumusten ja tapojen käyttäminen, rauhallisuus, kuunteleminen ja aktiivinen läsnäolo, ympäristön muovaaminen selkeäksi ja ilmapiiriltään kodikkaaksi.
Lääkehoito
Lääkehoitona voi kokeilla pientä annosta lyhyen puoliintumisajan bentsodiatsepiinia. Bentsodiatsepiinit eivät sovellu dementoituneelle pitkäaikaiseen käyttöön. Osa ahdistuneisuudesta kärsivistä muistisairaista hyötyy serotoniiniselektiivisistä masennuslääkkeistä mahdollisesti buspironiin yhdistettynä. Raskaampi lääkitys johtaa usein hankaliin sivuvaikutuksiin, lisää kaatuilua ja aiheuttaa sekavuutta.