Blogi: ”Tämä työ vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä”

Kuvituskuva

”On tässä työssä myös tilanteita, jotka eivät ole niin onnistuneita. Se johtuu toki paljolti siitä, että sitä on jatkuvasti uuden äärellä, ja päivittäin kohtaa erilaisia asiakkaita. Ehkä yksi vaikeimmista asioista työssäni on se, kun joudun tilanteeseen, jossa näen esimerkiksi selvää ymmärryksen puutetta muistisairaudesta, mikä on johtanut esimerkiksi tahattomaan kaltoinkohteluun tai omaishoitajan uupumiseen. Tällaisissa tilanteissa on usein vaikeaa löytää yhteistä säveltä asiakkaiden kanssa. Osa saattaa hävetä sairautta, tai hienotunteisuuttaan peittelee asioita minulta, vaikka kysyisinkin asiasta suoraan. Joskus on sellaisiakin perheitä, joissa muistisairautta ei hyväksy sairastunut itse, mutta ei myöskään puoliso tai muu perhe. Silloin on todella vaikeaa neuvoa tai yrittää tukea perhettä.

Onneksi onnistumisia on myös paljon. Työssäni erityisen palkitsevia ovat usein sellaiset tilanteet, joissa olemme onnistuneet löytämään keskusteluyhteyden ja olen esimerkiksi onnistunut selittämään jonkin vaikean asian ymmärrettävästi. Tai kun jokin antamani pieni vinkki on otettu käyttöön, ja näen myöhemmin, että se on helpottanut asiakkaiden arkea selvästi.

Oma-aloitteisuutta tässä työssä tarvitaan todella paljon. Otan paljolti itse asioista selvää, mutta onneksi minulla on muutamia kollegoita, joiden kanssa voidaan yhdessä pohtia hankalia kysymyksiä. Koulutukset ovat myös tärkeitä, sillä niiden kautta saan uusinta tietoa oman työni tueksi. Tämä työ vaatii mielestäni jatkuvaa itsensä kehittämistä. Onkin harmillista, että esimerkiksi resurssipula ja vähäiset mahdollisuudet osallistua koulutuksiin estävät oman asiantuntijuuden pysymistä ajan tasalla.”


Ulpu ja Paul (ja tässä tarinassa muistiammattilainen) kertovat kotona muistisairauden kanssa asumisesta, onnistumisista ja haasteista sekä kohtaamistilanteista ammattilaisten kanssa. Tarinat perustuvat Lupa puhua -hankkeen keräämiin kokemuksiin muistiperheiltä ja ammattilaisilta.

Kuvitus: Emmi Jormalainen