Santilan pienessä kaupungissa kerrostalokodissaan asuvat Ulpu ja Paul. He ovat yhdessä lupautuneet SUMUn Lupa puhua -hankkeen kasvoiksi. Lupa puhua -hankkeen työntekijät kävivät tutustumassa Ulpuun ja Pauliin.
”Muutimme tähän kotiin kaksi vuotta sitten, kun Ulpulla todettiin muistisairaus. Ajattelimme, että on hyvä varautua tulevaan ja muuttaa asuntoon, jossa on helpompi viettää arkea”, Paul kertoo.
”Minulla on kovasti ikävä kaunista omakotitalon puutarhaamme. Asuimme siellä 40 vuotta. Lapsetkin saattelimme maailmalle sieltä. Paljon ihania muistoja”, Ulpu sanoo hieman haikeana.
”Niin, olihan se aikamoinen muutos muuttaa isosta omakotitalosta kahden makuuhuoneen kerrostaloasuntoon, mutta kyllä tässäkin asumisessa on omat hyvät puolensa. Varsinkin, kun tätä ikää alkaa kertymään”, Paul jatkaa.
”Onhan se näinkin”, Ulpu huokaa.
Paul siirtää kätensä Ulpun olkapäälle. ”Niin, ihan mukavasti meillä täällä menee, ei voi valittaa. Ollaan hyvin selvitty kahdestaan, ja täytyy vain mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Kyllä me on jouduttu miettimään asioita ja tulevaa. Ja onhan se tietysti vähän aina mielessä, että teenkö nyt oikein, jos teen näin ja näin. Ettei vaan mitään käy”, hän pohtii.
”Minusta meillä on oikein mukavasti asiat. Välillä jokin tahtoo unohtua, mutta onneksi Paul on tuossa muistuttamassa. Koitan kovasti pitää itseni kunnossa, vaikka kyllä tämä kaikki välillä vähän pelkoa ja ahdistustakin aiheuttaa”, Ulpu tuumaa.
”Niin, ei meillä mitään sen kummempia asioita ole. Palveluakin varmasti saataisiin, jos tarvittaisiin. Ihan en ole kyllä varma, mistä minun sitä apua tarvittaessa täytyisi ensimmäiseksi kysyä”, Paul jää pohtimaan. ”Lapsia emme oikein malttaisi vaivata. Heillä kun on ne omat kiireensä ja perheensä huolehdittavana. Toisaalta ei minulla tule mieleen mitään huonoja tilanteita.”
”Voisihan tuo mies olla vähän nuorempi”, Ulpu vitsailee ja nauraa.
”Se on selvä! Kyllähän minä koetan kunnossa pysyä, miten nyt milloinkin ehtii. Käyn kävelyllä ja pelataan poikien kanssa. Petankkia me pelataan aina kesällä ja joskus on talvellakin pelattu. Nyt on vaan ollut vähän vähemmän aikaa sellaiseen. Mutta onneksi on vielä noita ystäviä”, Paul iloitsee, mutta alkaa jälleen pohtia: ”Välillä mietityttää, kun tekisi mieli puhua tästä elämäntilanteestamme ystäville ja lapsille enemmänkin. Jokin minua siinä vain estää. Tuntuu, ettei voi kaataa huoliaan toisten niskaan.”
Paul katsoo ulos ikkunasta. ”Ollaan koetettu keksiä Ulpun kanssa mukavaa tekemistä keskenään”, hän jatkaa.
”Kävelyllä me Paulin kanssa käydään yhdessäkin. Ja kaupassa. Ja mitä kaikkea tähän arjen pyörittämiseen nyt sitten kuuluukin. Yhdessä tehdään. Nyt kun asutaan täällä kaupungissa, niin teatterissakin ollaan innostuttu käymään”, Ulpu kertoo.
”Niin, yritämme pitää elämämme niin aktiivisena kuin mahdollista. Olemme elämämme aikana tottuneet touhuamaan paljon kaikenlaista ja olleet aina työteliäitä. Joutilaisuus tekee meidät surulliseksi ja arjen tylsäksi. Jokainen päivä, jonka saamme yhdessä viettää, on ilo. Olemme Ulpun kanssa sopineet, että elämme ja nautimme jokaisesta päivästä, tuli vastaan mitä tahansa. Rakkaus kantaa”, Paul sanoo Ulpua hellästi katsoen.
Ulpu ja Paul kertovat kotona muistisairauden kanssa asumisesta, onnistumisista ja haasteista sekä kohtaamistilanteista ammattilaisten kanssa. Tarinat perustuvat Lupa puhua -hankkeen keräämiin kokemuksiin muistiperheiltä ja ammattilaisilta.
Kuvitus: Emmi Jormalainen